Työhyvinvointia muovimukissa

Maiju Ranta

Työyhteisön hyvinvointi on yrityksen menestyksen edellytys. Työhyvinvointia parannetaan eri yhteisöissä erilaisin keinoin. On vuosittaisia tyky-päiviä, liikuntaseteleitä, yhteisiä teatteri-iltoja ja puistopalavereita. Kaikki mahdolliset toimenpiteet ihmisten jaksamisen ylläpitämiseen ja työkyvyn parantamiseen ovat sijoituksia, joiden tuotto on merkittävä. On kuitenkin olemassa hyvinvointia edistävä tai sitä murentava tekijä, jonka toiminta on ennalta arvaamatonta. Tämä tekijä on ihminen. Ihminen, yksilö, johtaja, työntekijä, kollega, sinä tai minä.
 

"Kaikilla meillä on mielikuva siitä, millainen on hyvä työkaveri."


Merkittävä osa yksilön hyvinvoinnista, motivoitumisesta ja tavoitteellisesta toiminnasta on yhteydessä työelämän sisäisiin ihmissuhteisiin. Kollegiaalisuus on arvo sinänsä. Kaikilla meillä on mielikuva siitä, millainen on hyvä työkaveri. Hän on luotettava, avoin, motivoitunut, auttaa tarvittaessa ja hoitaa osuutensa. Yksinkertaista, mutta monimutkaista. Millaisia erilaisia ja monimuotoisia piirteitä yksilöissä onkaan? Miten nämä erilaiset yksilöt kohtaavat muita erilaisia yksilöitä erilaisissa yhteisöissä?
 

"Jos yhteisössä vallitsee luottamuksen ja hyväksynnän ilmapiiri, myös toisten huonot päivät otetaan huomioon ja ne hyväksytään."


Työyhteisön sisäiselle vuorovaikutukselle voidaan asettaa laatukriteereitä esimerkiksi työyhteisön yhteisten pelisääntöjen kautta. Pelisäännöt ohjaavat vuorovaikutusta, mutta eivät ole tae laadukkaalle vuorovaikutukselle tai hyvinvoinnille. Jokainen on vastuussa omasta viestintäkäyttäytymisestään, muiden käyttäytymistä voi vain ymmärtää. Pelisäännöt toimivat, jos jokainen pohtii niiden merkitystä oman toiminnan suunnannäyttäjänä. Pelisääntöjen varjopuoli on, että ne saattavat muodostua kontrollin välineeksi tai pelotteeksi. Jos yhteisössä vallitsee luottamuksen ja hyväksynnän ilmapiiri, myös toisten huonot päivät otetaan huomioon ja ne hyväksytään. Toisaalta toisten huomioon ottaminen on myös sitä, ettei ota itselleen oikeutta olla aina huonolla tuulella. Vastavuoroisuus toteutuu, kun tukea saa ja sitä osaa antaa.

Hyvien kollegiaalisten vuorovaikutussuhteiden ylläpitäminen ei aina edellytä suuria linjoja ja korkeita tavoitteita. Yksittäiset viestintäteot sisältävät suhdetta luovia elementtejä. Aiemmassa työssäni sairaanhoitajana hoidin vakavasti loukkaantuneita potilaita Töölön tapaturma-asemalla. Työ oli hektistä ja perustui saumattomaan yhteistyöhön. Eräänä kiireisenä kesäpäivänä hoidimme useita akuuttihoitoa tarvitsevia potilaita. Kun edellinen potilas saatiin siirrettyä teho-osastolle tai leikkaussaliin, seuraavaa jo ilmoitettiin tulevaksi. Ensihoitohuoneessa oli kuuma, emmekä päässeet välillä vilvoittelemaan tai syömään. Silloin toisessa työpisteessä oleva kollegani kävi hakemassa kahvihuoneesta mehukeittoa ja vichyä, toi niitä kolisevalla peltikärryllä ensihoitohuoneeseen ja huikkasi ”nyt tiimi pysähtyy nestetankkaukselle!” Se oli yksittäinen tukea osoittava viestintäteko. Koskaan ei valkoisesta muovimukista tarjoiltu mehukeitto ole maistunut niin hyvältä. Se hetki oli täynnä väsymystä, yhteenkuuluvuutta, ylpeyttä ja liikutusta. Tämän tiimin jäsenet huolehtivat toisistaan! Täällä minulla on hyvä olla!

[Alt-Text]