Erimielisyys sallittua, mutta onko se tervetullutta?

 Maija Gerlander

Suhtautuminen erilaisiin näkemyksiin kertoo mielestäni paljon työyhteisön tilasta. Monen työyhteisön periaatteisiin on kirjattu ajatus erilaisten mielipiteiden rikkaudesta, kaikkien mielipiteiden kuuntelemisesta ja dialogiin pyrkimisestä. Periaatteet ovat tärkeitä, mutta uskottaviksi ne tekee vasta ilmeneminen toiminnassa. Mitä erilaisille mielipiteille ja erimielisyyden ilmauksille tapahtuu työyhteisön kokouksissa, palavereissa tai työryhmissä? Onko niin, että työyhteisön vuorovaikutuksessa erilaisuuden rikkaus tarkoittaakin käytännössä rasitetta, kaikkien mielipiteet vain muutamien näkemyksiä ja dialogi on tekniseksi haalistunutta mielipiteiden ilmaisua.

 

"Olennaista on siis se, mitä erilaisille äänille tapahtuu – vai tapahtuuko mitään."

 

Ei ihminen tyhmä ole: jos hän kokee, että erilaisen mielipiteen sanomisesta tai näkökulman ottamisesta seuraa toistuvasti ahdistava hiljaisuus tai näkemysten jääminen marginaaliin, hän oppii, mikä on moniäänisyyden merkitys käytännössä. Olennaista on siis se, mitä erilaisille äänille tapahtuu – vai tapahtuuko mitään.

Erilaisten näkemysten ilmoille päästäminen ei tee vuorovaikutuksesta vielä dialogia. Dialogi edellyttää myös yhteisen ymmärtämisen tekoja, sitä, että yritetään tosissaan selvittää sitä, mitä kukin ajattelee ja mistä näkökulmasta hän asiaa katsoo ja millaisia perusteluja asialle voi esittää.  Tällöin erilaisuudet kirkastuvat, jännitteet selkiintyvät ja mahdollinen yhteisten kehittelyjen kenttä avautuu. Dialogia erilaisten keskustelukenttien kautta jäsentänyt William Isaacs kuvaa fragmentoitunutta keskustelua erotuksena pohtivaan ja uuttaa luovaan dialogiin. Fragmentoituneessa keskustelussa mielipiteet tuodaan esille, mutta erilaisuutta ei pystytäkään jalostamaan yhteiseksi ajatteluksi. Silloin uuden luomisen mahdollisuus menetetään ja usein päädytään kompromissin etsintään tai näkökulmien yhdistelyyn. Tämä voi toki olla tilanteessa ainoa toimiva ratkaisu, sillä pohtiva ja uutta luova dialogi vaatii vahvaa vuorovaikutusosaamista, niin yksilöiden kuin yhteisön tasolla.

 

"Eräs työntekijä totesi, että hän tietoisesi pyrkii osallistumaan ryhmiin, joissa on erilaisesta taustasta tulevia ihmisiä, sillä sieltä hän löytää uudenlaista, erilaista tapaa nähdä asioita."

 

On todettu, että tuloksekkaita ovat ryhmät, joissa jäsenten erilaisuus pystytään käyttämään ryhmän hyväksi. Tuloksekkuus tarkoittaa myös yksilöiden osaamisen kehittymistä. Eräs työntekijä totesi, että hän tietoisesi pyrkii osallistumaan ryhmiin, joissa on erilaisesta taustasta tulevia ihmisiä, sillä sieltä hän löytää uudenlaista, erilaista tapaa nähdä asioita, mikä auttaa ymmärtämään sekä oman näkökulman rajoja mutta myös sen arvoa ja erityisyyttä. Näin etsiessään saa uutta – myös ammatilliseen minäänsä.

Työyhteisössä eri mieltä olemisen kohtelu kuvastaa luottamusta – meidän on riittävästi luotettava toistemme ammatilliseen vuorovaikutussivistykseen, että voimme uskoa ajatuksemme ja näkemyksemme toistemme käsiin. Jos emme voi luottaa hyväntahtoiseen kohteluun, vaisuunnumme. Erilainen näkeminen on resurssi, jonka käyttäminen on koko työyhteisön vastuulla. Siksi on tärkeää, kuinka suhtaudut kollegaasi, joka on kanssasi eri mieltä tänään.

[Alt-Text]